Äidinrakkaus

Emil Cedercreutzin (1879–1949) veistos Äidinrakkaus kuvaa hevosen varsaa ja sen emää. Alkuperäinen täysikokoinen veistos on Helsingin varsapuistossa. Vuonna 2021 Emil Cedercreuzin säätiö lahjoitti pronssiin valetun pienoiskoossa olevan veistoksen Rauman kaupungille taidemuseon 50-vuotislahjana. Pienoiskoossa oleva Äidinrakkaus veistos on Rauman lisäksi myös Kangasniemellä ja Harjavallassa.

Veistoksensa aiheesta Cedercreutz kirjoitti aikoinaan seuraavasti:

”On mielestäni maailman lohdullisin ja mieltä ilahduttavin näky äiti ja lapsi, emo poikasineen, avautuipa tämä näky eteeni linnunpesässä, tallissa, tai ihmisen kodissa. Olen joskus eläintarhassa nähnyt kauriin poikasineen ja innoittunut kuvaamaan äidin hellyyden puhuvaa ilmettä näillä herkillä eläinkasvoilla. Olen nähnyt lampaan karitsoineen turvallisena painautuvan hyvän paimenen polviin. Ja majesteetillisinpänä näen äidin kanassa, joka lämmittävien siipiensä suojaan kokoaa jopa kaksitoistajäsenisen poikueensa. Mutta romanttisin äiti on ehkä sorsa, kun vaaran uhallakin ui poikineen yli hopeisten ulapoiden. Syvin näistä näkemyksistä on kuitenkin se, jonka olen saanut lapsena kotipeltojen tasangoilla: tamma varsoineen. Siihen kuvaan kaikkine eri muunnoksineen ja vivahduksineen liittyy muutakin kuin pääteemani äidinrakkaus; siihen liittyy myöskin alamaan avara näköpiiri ja lakeuksien järkkymätön rauha.”

Hevoset olivat Cedercreutzin suosikkiaihe, ja hän halusi esittää ne todenmukaisesti ja ihaillen niin kuin Äidinrakkaudessakin. Kenraali Mannerheimin kerrotaan sanoneen Cedercreutzin kuvanveistäjälaadusta, että ”kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni.”