Taiteilijat ja teokset

Aspola, Mari
Polku, 2023. Kartonkigrafiikka ja pvc-reliefipaino syväpainopaperille.

Teos on maisemakuva, jonka muodot vievät ajatuksemme kerrostaloalueilta pelloille ja metsiin. Keskeissommitelmassa polku vie maisemaan toimien viittauksena oman polun löytämiseen ja selkiytymiseen.

Polun valitseminen on joskus vaikeaa. Harhaudumme, eksymme, mutta yritämme löytää oikean, oman suunnan. Polku on valon ja varjon vaihtelua, jännitettä; erilaisten haasteiden ja valintojen jatkuvaa vaihtelua.

Backman, Kirsi
Sisäinen kompassi, 2023. Keramiikka, metalli.

Sisäinen kompassi -teos sopii Karin kampuksen teemaan, sillä kompassin avulla vältämme karikot ja maailmamme avautuu uusille mielenkiintoiseille väylille.

Ekebom, Venla
Susikeiju ja Mihin suuntaan, 2022. Pronssi.

Himanen, Jaakko
12 osaa sarjasta kahdeksan värin sommitelma, 2024. Akryylihartsi ja -maali.

Honkanen, Mika
Tyrsky, 2013. Öljyväri kankaalle.

Horila, Kerttu
Kotka, 2020. Sarjasta naamiounia. Keramiikka, akryyli.

Horila, Kerttu
Kolme sulotarta, 1998. Keramiikka.

Immonen, Kati
Pullotettu: Parhaat uimapaikat (Kramppi ja Granskär), 2026. Vesiväri paperille.

Keinonen, Risto
Miracle of Seasons, 2023. Akryylimaalaus kankaalle, diptyykki.

Kempas, Lasse
Lumi sulaa kiotossa I–IV, 2022. Akryyli ja kulta vanerille.

Kuusisto, Kirsi
Kirkas yö, Kylmäpihlajan majakka, 2022. Taidegrafiikka.

Kuusisto Kirsi
Tähtiyössä, Santkarin pooki, 2022. Taidegrafiikka.

Leifdottir, Hulda
Olen menossa I, II, 2019. Akryyli paperille.

Leppänen, Maria
Terveisiä täältä kotoa, 2019–2024. Poltettu, lasitettu savi.

Nämä ovat
oppimisen riemun ja tuskan kyyneliä,
mahdottoman vaikean hikipisaroita.
Onnistumisia ja epäonnistumisten sietämisiä.
Saman polun toistamista, sillä ei ole oikotietä.
Piirtämistä marginaaleihin, viime tipassa harjoiteltuja läksyjä.
Uuden oppimisen kuplivaa iloa, ylitsevuotavaa,
kaikessa väreissä soivaa sävelien ja sointujen virtaa.
Tiedonjanoa.
Esiintymisjännitystä, kylmää hikeä.
Viritysääneksi tiivistyvää odottamista,
koko salin täyttävää yhteissoittoa.
”Hei, terveisiä täältä kotoa, hyvin se menee!”

Luttinen, Rauno
Koulutie, sanat V. A. Koskenniemi, 2024. Ääniteos, lausunta.

Luukko, Esa
The Ballad of Lucy Jordan, 1995. Tupperware kulhot, kromattu teräskisko, popniitit.

Teos on saanut nimensä samannimisestä laulusta, joka kuvaa esikaupunkien kotiäidin arkea ja haaveita romanttisemmasta elämästä, mutta myös pettymystä ja henkistä rappeutumista.

Mannio, Katariina
Routes I, 2019. Öljyväripiirros japaninpaperille.

Teoksessa kuvattuna muinaisen Silkkitien reittejä maalla ja merellä. Maa-alueet kuvattu nykyisen tietämyksen mukaisesti mittakaavaan, merien laineet saaneet innoituksen varhaisimmista al-Idrisin maailmankartoista (maantieteilijä, kartografi al-Idrisi piirsi karttoja 1100-luvulla Italian hovissa), kompassikuvio vanhoista Portugalilaisista merikartoista. Teos tehty alun perin Rauman merimuseon näyttelyyni ”Black King, Piper nigrum” kuvia Silkkiteiltä ja Itä-Intian meren kauppareiteiltä 2019.

Mantsinen, Niina
Jeans & Kino, 2018, 2019. Villa, tuftaus.

Meskanen-Barman, Anne
Lähteellä, 2024, veistosinstallaatio, neljä osaa. Pronssi.

Lähde on toiminut kautta aikojen ennen kaikkea kohtaamispaikkana. Se on ollut terveyttä edistävä juomapaikka, ja siltä haetaan hyvää onnea elämän koettelemuksiin. Lähteen kuvajaisesta voi nähdä tulevan kumppanin. Teoksen kolme lähdettä johdattavat luovuuden lähteille. Lähde on kuin reikä toiseen maailmaan, ehtymätön kaivo ja sielun symboli. Teos johdattaa katsojaansa myös kaikkien tuntemaan Joutsenlampi-tarinaan tai H. C. Andersenin satuun Rumasta ankanpoikasesta, lapsesta, joka on erilainen.

Minkkinen, Eila
Veden elämää, 1998. Kupari.

Minkkinen, Eila
Kuu-ukot, Haamut, Kultakalat, Leinikit ja Punaiset liljat, 2013–2016. Lasi, jalometallit.

Mäkilä, Jarmo
Kotipiha, 2022. Öljymaalaus kankaalle.

Lapsuuden piha on seikkailujen areena. Maalauksen talo on taiteilijan oma lapsuuden kotitalo Raumalla.

Natri, Mika
Elementti #5, 2022. Betoni.

Niemelä, Jaakko
Kakku, 2024. Kupariputki, kuparilevy, sähkömoottorit.

Teos on kuparilangasta ja -tangoista koottu läpinäkyvä, ilmava ja kruunumainen veistosrakennelma, kuin ylösalaisin käännetty kakku. Teoksen uuskömpelö (taiteilijan oma termi), runsas ja herkkä muotokieli korostaa käsillä tekemistä ja taitelijan käsialaa.

Teos viittaa liikkumiseen, matkustamiseen ja maailmaan koulun ulkopuolella. Leikkisän ilmeen lisäksi teos muistuttaa muodoltaan musiikkiesityksissä ja lavarakenteissa käytettäviä trusseja. Kolmiomainen muoto toistuu teoksessa ja lämpiön arkkitehtuurissa.

Palonen, Sinikka
Tähdenlentoja puutarhassa, 1996. Akryyli kankaalle.

Pauniaho, Meri
Pilvilinna, 2023. Kohopaino pvc-levyltä.

Paunu, Paavo
Katedraali, 2024. Puu, akryyli ja öljy puulle, kirkas valuhartsi, epoksi, lasikuitu, pigmentti, mikroprosessoriohjattu led-valo.

Suurikokoisen, puusta rakennetun teoksen voi nähdä ihmishahmona. Lähempää katsoen sen yksityiskohdat alkavat hahmottua, voi huomata miten pienten veistosten välille syntyy tilanteita ja tapahtumia. Ne liittyvät ihmisen elämän suuriin tunteisiin kuten rakkaus, anteeksianto, myötätunto ja sitkeys. Sisällöllisesti teos on monitulkintainen. Se voidaan tulkita hahmoksi, joka lähettää merkkejä, mutta se voi olla myös luonto, joka lähettää merkkejä ihmiselle. Teos leikkii ajatuksella, että luonto ei ole viaton. Luonto on aktiivinen toimija, jonka teoilla on tarkoitus.

Veistos esittää luonnon merkityksiä tuottavana, aktiivisena olemuksena, joka viestii ja antaa signaaleja. Näin puu tai luonto, joka usein länsimaisessa tavassa tulkita maailmaa ymmärretään olevan vailla tahtoa, voisi saada aktiivisen roolin. Veistos kertoo ihmisen suhteesta luontoon, siitä miten ihminenkin on vain osa sitä. Siinä rakentuu eräänlainen unelma omasta paikasta, rauhallisesta tyyssijasta jossakin. Se on yhdistelmä veistosta, maalausta ja primitiivistä tarvetta olla osa luontoa.

Paunu, Katri
Portti, 2023. Keramiikka.

Portti kuvaa abstraktien muotojen lisäksi yhteen kietoutuneita eliöitä kuten hyönteisiä ja kasvien fossiileja. Portti ideana on inspiroinut tilallisena siirtymää merkkaavana elementtinä. Se on avaus toiseen tilaan, mielikuvituksen ja uusien näkökulmien maailmaan.

Peura, Pentti
Vene, 2023. Akryyli.

ROP, Tuomo Rosenlund ja Pekko Orava
Unelmoi isosti, 2021. Metallihohtospray vanerille ja puulle.

Unelmoi Isosti kuvastaa unelmia, jotka manifestoituvat seinälle ripustettavien viirien
muodossa. Jokainen lippu on erilainen muodoltaan, ne leikkivät symboleilla ja luovat
mielikuvia unelmasta, joka on katsojan tulkittavissa. Kaikki liput ovat kultaisia, koska
parhaat unelmat ovat kultaisia. Tärkeintä on aina tähdätä mahdollisimman korkealle!

Roström, Tommi-Wihtori
Navigare-kohti, 2018. Sekatekniikka.

Rönnholm, Emma
Yöhiipijä, 2015–2023. Veistosinstallaatio.

Saarinen, Sanna
Tiedonnälkäiset, 2024. Romuveistos.

Teoksessa on erilaisia, eri-ikäisiä ja eri kulttuurista tulevia persoonia samassa tilassa, kuten linnunpoikaset pesässään. Kaikki janoavat uutta oppia ja tietoa tiedonnälkäänsä. Huumorilla tehty teos tuo iloa sekä muistuttaa kaikkien oikeudesta opiskella sekä opettajien tehtävästä opettaa kaikkia tasapuolisesti.

Salminen, Teijo
Karikatyyri Kaisa Eskolasta, 2023.

Salo, Pia
Suuntima, 2024. Öljyväri puulle.

Teoksen lähtökohtana toimivat erilaiset eläinten, lintujen ja hyönteisten vaellusreitit. Teoksen sijoituspaikaan linkittyy ajatus muuttolinnuista, miten ne lentävät kohti etelää ja miten ne palaavat aina takaisin.

On kiehtovaa ajatella lintujen ja muiden siivekkäiden eliöiden kykyä vaeltaa tuhansia kilometrejä jonkinlaisen geneettisen muistin avulla, vaistonvaraisesti. On mysteeri, miten monarkkiperhoset matkaavat tuhansia kilometrejä sukupolvesta toiseen aina samaan metsään tai jopa samoihin puihin. Tai miten norsuilla kerrotaan olevan tietoja vanhoista juomapaikoista, joissa ne eivät ole koskaan käyneet, tai miten eksyneet lemmikit löytävät takaisin kotiin vuosienkin kadoksissa olon jälkeen. Ehkä meissä kaikissa asuu kuiske, näkymätön tieto, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan.

Setälä, Päivi
Vahva ja herkkä, 2023. Valokuva akryylilevyllä.

Norsu on herkkä, viisas ja lumoava eläin. Sen iho on täynnä väyliä ja reittejä kuin historian kirjoittama. Massiivisen norsun iho tuntee pienenkin kosketuksen ja se muistaa kokemansa kohtelun. Norsua pitää lähestyä varoen ja sensitiivisesti kuin uutta maisemaa.

Sukanen, Anu
Matkalla, 2014. Valokuva.

Tanttu, Antti
Vaatimaton lahja, 2019. Puupiirros, sekatekniikka.

Lahja voi olla sana tai ele. Teoksessa on kuvattu tumma hahmo ja taustalla naisen kasvot, ei ole aivan selvää kumpi kuvassa on lahjan antaja ja kumpi saaja.

Tapper, Nora
Veden äärellä, 2017. Puu.

Thorström, Tarmo
61°07’44”N 21°23’19”E, 2023. Pitsinnypläys, pyrografia. Materiaalit: nyplätty pitsi (lankojen kuidut: puuvilla, pellava, villasekoite, silkki), pinnoitettu vaneri, ruostumaton teräs, vesi, sokeri, akryylimaali.

Valkolakattu vaneri, jonka pintaan on polttokynällä piirretty otos merikartasta. Vanerin edessä on teräslankojen varaan pingotettu tärkätty käsin nyplätty kolmiulotteinen pitsi, joka topografialtaan myötäilee merikartan syvyyskäyriä, siis toisin sanoen merenpohjan pinnanmuotoja. Merikartan symboleissa on syvyyskäyrien lisäksi matalikon syvyyslukema, vasen lateraalimerkki sekä väylä.

Tiainen, Niko
VUOKSI, 2024
Äänimaisemaan pohjautuva poseduraalinen julkisivuprojisointi.

Teos muistuttaa etäisesti aaltoilevaa maisemaa, jonka aaltoilu muodostuu eri puolilta Raumaa äänitettyyn ja sävellettyyn äänimaisemaan.

Torpo, Rose-Mari
Helium, 2022. Muste, akryyli, spraymaali.

Vainio, Tiina
My way, 2016. Öljyväri akryylilevylle.
Teos pohjautuu muurahaisten reitteihin akryylilevyn päällä.

Vein levyn metsään ja piirsin muurahaisten reitit, kun ne kulkivat levyn päällä. Myöhemmin maalasin reitit öljyvärein levyn pintaan. Teos toimii valon kautta. Reiteistä muodostuu oma verkostonsa varjojen muodossa seinälle.

Vastiala, Heikki
Muutto (Syys ja kevät) 2024. Ääniteos. Syntetisaattorit, mediatoistin, vahvistin, värinäkaiuttimet.

Muutto on kahteen Karin Kampuksen hissiin jakautuva ääniteos, jonka keskiössä ovat Rauman edustan laivaväylien yllä muuttavat linnut. Teoksessa kuullaan noin 20 alueelle tyypillisen lintulajin, sekä parin kuvitteellisen siivekkään ääntelyä ja siipien viuhunaa. Tunnelmaa kuljettavat luontoa ja sääoloja kuvaavat äänet, sekä musikaaliset elementit. Eteläisessä hississä kuullaan kevätmuuton ja pohjoisessa syysmuuton ääniä. Synteettiset linnut lentelevät kuulijan pään ylitse puolelta toiselle. Kaikki teoksen äänet on luotu syntetisaattoreilla ja efektilaitteilla.

Teoksen osat ovat toistuvia 32-minuuttisia äänimaailmoja, joissa on kaksi ajallista tasoa. Teoksessa on huomioitu 4 kuukauden ajanjaksolla tapahtuva lintulajien tyypillinen muuttojärjestys, sekä vuorokauden ajankohta, jolloin muutto tapahtuu. Teoksessa on myös jakso, jolloin lintuja ei kuulu, sillä muutto tapahtuu sykäyksittäin sääoloista riippuen. Tauko myös muistuttaa meitä siitä, että joitain näistä lajeista emme välttämättä enää kauaa kuule.

Muutto tarjoaa näkökulman ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen, sekä siihen mistä perspektiivistä todellisuuden koemme. Äänellä toteutettu teos kehottaa tarkastelemaan elinympäristöämme kuuntelemalla, sillä yhä useammin koemme sen näytön lävitse. Teos tuo esille ajatuksia elämän jatkuvasta muutoksen tilasta ja syklisestä luonteesta. Lintujen lailla myös me ihmiset muutamme elinolosuhteiden sanelemana mantereelta toiselle, maasta toiseen, kaupungista toiseen, koulusta toiseen, kerroksesta toiseen.