Keskustan alueet

Onnelan korttelirakenne ja rakennuskanta on säilynyt pitkälle alkuperäisenä. Alue kertoo merkittävältä osin Rauman suunnitteluhistoriasta ja kaupungin asemakaava-alueen ja asutuksen laajentamistoimista 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Onnelan historiallista arvoa nostaa sijainti Vanhan Rauman kupeessa – alueen voidaan katsoa olevan osa vanhan kaupungin historiallista kokonaisuutta: Onnelan rakentamisen tapa jatkoi Vanhan Rauman pitkää perinnettä.

Asuinrakennukset on tarkoitettu usean perheen käyttöön ja ne on sijoitettu katujen varsille, usein tontin kulmaan vinkkelirakennuksena. Alueen pohjoisosan huvilatyyppiset asuinrakennukset poikkeavat muista taloista.

Syväraumankatu on yksi Rauman urbaaneimmista kaupunkitiloista. Kadulla on raumalaisittain monumentaalista kerrostalorakentamista 1950-luvulta 2000-luvulle. Syväraumankadun ja Raumanmerenkadun pohjoisosassa on kuuden 1960-luvulla valmistuneen seitsenkerroksisten asuintalojen kaupunkikuvallisesti merkittävä kokonaisuus.

Sonninhaan alue sijaitsee noin 1,5 km keskustasta luoteeseen, lähellä Otanlahden rannalla sijaitsevan Fåfängan virkistysalueen tuntumassa. Aluetta alettiin toteuttaa 1940-luvulla omakotitaloalueeksi. Sonnihaan alue kertoo Rauman teollisuuden asutushistoriasta, ennen kaikkea Ammus Oy:n, Sytytin Oy:n ja Lönnströmin toimesta rakennetuista työväen asunnoista. Alueen rakennukset ja kaupunkirakenne ovat säilyttäneet pitkälti alkuperäistä asuaan ja ilmettään.

Sonnihaan talot ovat 1½-kerroksisia lautavuorattuja, alkujaan kaksiasuntoisia. Talon molemmissa päädyissä on avokuisti. Alueelle on ominaista rakennusten samanlaisuus ja sarjallisuus sekä katukuvan yhtenäisyys ja tasapainoisuus. Sarjana talot ovat enemmän kuin osiensa summa.

Vajaa kilometri keskustasta luoteeseen. Kortteli on rakennettu ruutuasemakaavan mukaisesti 1900-luvun alussa. Korttelin yksikerroksiset puurakennukset muodostavat joka suuntaan yhtenäiset julkisivut.

Työväen asunto-osakeyhtiö Männistön rakentaminen oli ensimmäisiä 1900-luvun alussa työväestön asuntopulan helpottamiseksi suoritettuja toimenpiteitä Raumalla. Tämä johti Asunto-osakeyhtiö Rauhan perustamiseen nykyiseen Männistöön ja siitä tuli ensimmäinen raumalainen työväenasunto-osakeyhtiö.

Kohde kertoo Rauman kaupunkisuunnittelun historiasta ja työväestön asuinhistoriasta. Arkkitehtonisesti kohde muodostaa paikallisesti korkeatasoisen ja pitkälti alkuperäisen ilmeen säilyttäneen kokonaisuuden.

Hollming Oy rakennutti työntekijöilleen kahdeksan kaksikerroksista puukerrostaloa Urheilukadun ja Saaristokadun varteen 1946-1949. Talot sijaitsevat kaikki pääty kadulle päin. Ne ovat satulakattoisia ja peiterimalaudoitettuja. Pihat on aidattu pensas- ja verkkoaidoin.

Puukerrostalojen lisäksi Urheilukadun varteen valmistui 1949 myös Hollmingin rakennuttamina kolme rapattua kerrostaloa. Aiemmin kadun varteen oli vuonna 1949 valmistunut KK:n asunto-osaston suunnittelemia ja Hakan rakentamia rapattuja kerrostaloja.

Tämä pieni kerrostalomiljöö sai alkunsa asuntopulasta.

Kokonaisuus on säilyttänyt paljon alkuperäistä ilmeettään niin rakennushistoriallisesti kuin yhdyskuntasuunnittelunkin kannalta. Historiallisesti kohde kertoo Rauman kantakaupungin laajentumisesta ja rakentumisesta 1900-luvun alussa.

Rauman modernia asuinarkkitehtuuria edustavat 7-kerroksiset ja niihin liittyvät matalammat 1950-luvun 3-kerroksiset talot ovat säilyttäneet alkuperäisen ilmeensä. Korkeilla kerrostaloilla on merkittävää kaupunkikuvallista arvoa Satamakadun varrella.

Pormestarinhaka on keskustan kaakkoispuolella, vajaan kilometrin torilta, sijaitseva asuinalue. Rakennukset ovat tyypillisiä toisen maailmansodan jälkeisiä 1½-kerroksia rapattuja tai lautavuorattuja omakotitaloja.

Pormestarinhaan alue liittyy Rauman voimakkaaseen väestönkasvun kauteen 1940- ja 1950-luvuilla.

Kukonkari on ydinkeskustan tuntumassa, Vanhan Rauman pohjoispuolella. Alueen rakennuskanta on pääasiassa 1950-luvun omakotitaloja, jotka useimmat on sijoitettu pääty katuun päin. Luostarinkadun itäosassa on lisäksi 1960-luvulla valmistuneita rivitaloja. Yhtenäistä ilmettä alueelle tuovat lisäksi omakotitalojen roiskerapatut ja vaaleanruskeat seinäpinnat sekä sementtitiilikatot. Tyypillisiä yksityiskohtia omakotitaloissa ovat metalli- ja puurakenteiset kuistit ja parvekkeet.

Aluetta on kutsuttu aikoinaan myös ”kirkonkyläksi”.

Kukonkarin omakotitalot ja rivitalot ovat aikansa tavallista laadukkaampaa raumalaista arkkitehtuuria. Alueen historia kertoo myös Rauman kaupungin vahvasta kasvusta ennen kaikkea 1950-luvulla.

Komppi sijaitsee vajaa 3 kilometriä torilta länteen, sataman tuntumassa, Kompinlahden pienvenesataman vieressä. Alueella sijaitsee 16 puista tyyppitaloa, kahta talotyyppiä, ja yksi entinen huvilarakennus. Tyyppitalot ovat hirsirakenteisia ja ne edustavat tyylillisesti lähinnä jugendia. Kohteisiin on toteutettu yksilöllisiä muutoksia vuosikymmenten aikana, mutta kohteet tunnistaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Albert Richardtson suunnitteli 1919 Kompin saaren sekä asuinalueet että rakennukset. Kohteet valmistuivat ikkunalasitehtaan työläisille. Saarella asuneet lasinpuhaltajat olivat kansainvälistä väkeä; pohjoismaisten puhaltajien lisäksi oli muun muassa saksalaisia, puolalaisia ja flaameja.

Kompin alue kertoo Rauman teollisuuden, sataman ja sen maantieteellisten muutosten sekä kaupungin alkuvaiheen työväenasutuksen historiasta. Se, että Komppi on ollut saari ja tullut teollisuuden ympäröimäksi pienalueeksi, tekee kohteesta historiallisesti poikkeuksellisen arvokkaan.

Tornelankuja on vajaan kilometrin päässä torilta itään, Ankkalammenpuiston tuntumassa. Tornelankujan länsipuolella olevat viisi 1960-luvun kerrostaloa ovat julkisivuiltaan pääasiassa slammattuja, asbestisementtilevyvuorausta sekä betonipintaa. Poikkeuksen muodostaa

Tornelankujan ja Steniuksenkadun kulmauksessa oleva peltivuorattu talo. Kohteet on sijoitettu maastoon väljästi 1960-luvun funktionalististen suunnitteluperiaatteiden mukaisesti.

Tornelankujan toisella puolella on kolme 1950-luvun rivitaloa, joiden julkisivuina on rappaus ja punatiili. Tornelankujan 1950- ja 1960-luvuilla toteutettu asuinalue on säilynyt sekä kaupunkirakenteen että arkkitehtuurin osalta alkuperäisenä.

Kanavakatu sijaitsee keskustassa Kanalin varressa. Kaavahistoriallisesti alue pohjautuu Harald Andersinin vuonna 1922 laatimaan kaavakarttaan. Siellä kohdealue sijaitsi pääosin Kärppä-korttelissa nro 13, mutta osin myös Näätä-korttelissa nro 12.

Kanavakadun varren historiallisen ytimen muodostavat 1950-luvulla valmistuneet kaksikerroksiset pienkerrostalot, joiden joukkoon on toteutettu näihin sopeutuvaa uudisrakentamista.

Holran korttelin löytää Keskuspuiston varresta. Kortteli muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden kertoen raumalaisesta funktionalistisesta kaupunkikeskustasuunnittelusta. Korttelin 225 historia ulottuu vuoden 1896 G. Idströmin laatimaan asemakaavaan. Siinä kortteli sai pitkälti nykyisen muotonsa ja linjauksensa.

Hollming Oy osti kaupungilta vuonna 1949 Valtakadun, Seminaarinkadun ja Puistokadun eli nykyisen Satamakadun rajaaman korttelin tontit. Holran kuusikerroksinen rakennus tehtiin mukaillen viereisiä Antero Pernajan vuonna 1949 suunnittelemia ja vuoden 1950 aikana rakennettuja rakennuksia, Asunto Oy Holran kohteita.